Siinä sen on vieressäni.. tuo karvatti joka käänsi elämälleni uuden suunnan kohta kahdeksan vuotta sitte.

Tuo kaveri liikutti meitä kahta suomen reunalta toiselle, kisaillen, reenaillen ja leireillen. Valtaosa sosiaalisista suhteista perustui tavalla tai toisella koiran ja harrastamisen kautta tuntustumiini porukoihin. Sitten minusta tuli äiti.

En tarkoita että lapsen saaminen automaattisesti sysää sivuun kaiken muun, jatkoin siis harrastamista niin että poikakin sai tuta siitä mitä on istua kärryissä jälkimetsällä, viikonlopun isä ja poika pärjäsivät vallan mainiosti kahdestaankin kun äiti ja karvakasa lähti tapaamaan koiratuttuja leirille. Sitten minusta tuli kahden lapsen äiti. Silloin kun se pienempi olisi ollut kiltisti vielä kärryissä sielä toko kentän laidalla tai jälkimetsällä, halusi se vanhempi jo mennä viipottaa edes takaisin tutkien ihmeellistä maailmaa.

En tarkoita, että kahden pienen lapsen äiti ei voisi harrastaa, mutta jostain syystä minulle kävi niin. En enää raaskinut lähteä viikonlopuiksi tai illoiksi aikaa vievän harrastuksen pariin kun rekanratissa leipänsä tienava iskä oli vihdoin monen päivän jälkeen taas kotona ja vieläpä hereillä. Missäköhän välissä Ami koira huomasi että "jaahas.. tämä tais olla sitten tässä..."

Koira on perheenjäsen ja melkeimpä kaikessa puuhassa mukana. Tärkein tehtävä on tällähetkellä vartioira omaa ja vähän naapurissa asuvien isovanhempienikin tonttia. Olla lenkkiseurana allekirjoittaneelle ja vetää talvella potkukelkkaa LUJAA. En tiedä onko koira tyytväinen elämäänsä vai onko sillä koskaan kaipuuta entiseen.. minulla on, vaikka näinkin on hyvä. 

Entinen elämä koiraharrastuksen parissa muistui mieleen kun saimme vieraaksi vanhan tutun perheineen kera koiran. He olivat kisamatkalla ja tarjosin yösijaa. Amin kanssa taitaa olla jo myöhäistä sytytellä henkiin mitään elämää suurempaa mutta lapsetkin on tässä vuosien aikana kasvaneet isommiksi. Ehkä kohta koittaa taas aika että tuvassa terrorisoi uusi koulutettava uusine haasteineen, ennen sitä me nautimme elämästä, ei patalaiskoina mutta ei aktiivisina harrastajinakaan  :o)